Vanhaa ja uutta

Taipaleemme on edennyt Tyynenmeren ylitse Japaniin, Tokion lahistolle.Tanaan oli isantaperhepaiva ja kavimme vahan katsastamassa milta tamamuurahaispesaksi nimetty metropoli nayttaa. Rakastuin kertaheitolla! Olinpelannyt kauheaa tungosta ja yleisen jarkyttavan kiireen ilmapiiria, muttakummastakaan ei ollut hajuakaan. Helsinkikin tuntuu paljon tukkoisemmaltapaikalta. Aamupaivalla kiertelimme temppeleita ja seilasimme laivallakymmenien siltojen alitse viettaaksemme illan Tokio Towerissa kaupunginvaloja ihaillen ja a cappella lauluyhtyeesta nauttien. Oli aivan mielettoman hieno ilta! Tama kaupunki on todella elossa! Tokio Tower on nykyisin korkein rakennus ja nakoalatasanteeltakin 150 m:n korkeaudesta oli hulppea nakyma ymparoivaan valomereen. Ja sattuikin viela niin hyva tuuri, etta juuri tana iltana oli ilmaiskonsertti tornissa 6 miehen lauluyhtyeen toimesta. Kylla poijjaat laulaa osas, bassokin ihan Chydeniuksen veroinen. Nyt kun on saanut suitsuttaa illan ihanuudesta voi paasta muihinkin asioihin. Tapahtumat tulevat nyt takaperoisesti eli Japani ennen viimeista viikkoa Kanadassa.

Tokio Tower - lauluyhtye INSPI

Sunnuntaina lennettiin Japaniin ja oltiin perilla maanantaina 9 h lennon jalkeen. Lentokentalla meita oli vastassa kuuman kostea ilmasto ja maailman ystavallisimmat ihmiset. Mulla alkaa jo kasvolihakset krampata jatkuvasta hymyilemisesta, mutta ei sita voi oikein muutakaan tehda, kun ihmiset niin vilpittomasti hymyilevat jatkuvasti. Isantaperheeni aiti on piano-ope ja talossa on aanieristetty flyygelihuone, jota olen iltaisin innokkaasti kayttanyt. Soittaminen kun on mahdollista vasta kun 2 ja 4 vuotiaat tyttaret ovat kayneet nukkumaan. Siina on kylla taas semmonen energiakaksikko, etta pois alta risut ja mannynkavyt.

Josta tulikin mieleen,etta tama on kylla todella vihrea maa. Keskella kaupunkaikin on peltoja ja metsikoita. Tykkaan:) Perheen isa on toissa Canonilla aamu kahdeksasta puolilleoin. Huhhuh...Lapset kayvat englanninkielista paivakotia ja illalisellakin kuunnellaan enkunkielisia kasetteja. Vanhemmat tahtovat kovasti, etta lapset oppivat englannin. Aiti puhuu valttavasti ja isa muutaman sanan. Takalaisten into oppia englantia on aivan suunnaton. Ikava kylla se ei kuitenkaan. ainakaan viela, osaamisen tasossa oikein nay...Perhe on aivan ihana ja on kylla ollut tosi mielenkiintoista paasta nakemaan elamaa toisella puolen maapalloa. Sushista en ole viela oppinut pitamaan, mutta muuten kaikki on kylla mennyt kurkusta alas tulematta takaisin pain.

Jos joku vaittaa mua viela aikataulu-ohjelmoijaksi niin tulkoon kaymaan taalla! Aiti kirjoittaa mulle joka ilta paperille seuraavan paivan tapahtumat kylpyajasta pankkiautomaatilla kayntiin. 

Aikatauluni

Paras on kylla eraan ystavani hostdaddy, joka on tehnyt viikon suunnitelman varillisine sarakkeineen tietokoneella ja listannut sinne jokaikisen ruuan mita aikoo tarjota ja minuuttiaikataulun, mita ystavani milloinkin tekee oli sitten kotona tai koulussa. Esitettyaan viikon aikataulun han oli osoittanut lahtosunnuntaitamme ja sanonut, etta tassa kohden han sitten itkee. Ihmiset ovat niin suloisia!