Jep,

Toyotan isantaperheeni koostuu buddhalaisesta papista, hanen vaimostaan ja heidan paristakymmenesta "lapsestaan" ja parista muusta vanhemmasta toipilaasta. 

Isantani ei oikein vastaa kuvaani perinteisesta buddhalaisesta papista: autossa temppeliin ajellessamme poppi raikui ja isantani poltti ketjussa. Tama on aivan surrealistinen paikka: mulle pidettiin tervetuliaisjuhlat ja poydat notku herkkuja ja juomia. 

Pariskunta ei tietenkaan puhu kummempaa enkkua mutta yksi asukeista on valmistunut yliopistosta enkku paaaineenaan ja puhuu loistavasti. Han karsii masennuksesta ja heitti tosi mielenkiintoisia kommentteja japanilaisesta yhteiskunnasta heti kun istuin hanen viereensa ja ollaankin koko ilta keskusteltu japanilaisten synkemmista puolista. Todella mielenkiintosta, koska se aihe ei taalla todellakaan ole yleinen jutustelussa ja harvemmin yleensa pystyy enkun tason takia edes puhumaan muuta kuin "kaunis, herkullinen, sopo..."

Eli isantani on ottaa luokseen kodittomia tai huonoissa oloissa asuvia nuoria ja muita rauhoittumista tarvitsevia. Poppi raikaa, kaikki polttaa ketjussa, pieni suloinen koira tunkee koko ajan syliini, juhlissani nuoriso (15-20v) pitaa hauskaa isanta ensimmaisena oluttolkki kadessaan. Ei todellakaan mitaan tavallista elamaa tiedossa talla viikolla...

host-isä pikaruokapaikassa

Isantani ja vaimonsa ovat todella suurisydamisia ihmisia ja kaikki rakastavat heita taalla. Nyt kymmenesta puoleenyohon han han keskustelee temppelin puolella kaikkien halukkaiden kanssa ja yrittaa auttaa heita loytamaan suunnan elamalleen. Tama on varmaan eriskummallisin isantaperheeni matkani aikana ja odotan innolla mita viikko tuokaan tullessan:)

t: Outi