Viime viikko vierahti merenrantakaupungissa Odawarassa. Perheessani oli
ensimmaista kertaa ikaisiani lapsia: kaksi tytarta, 19v ja 22v seka poika 23
v. Japanilaisten nuorten opiskelutahti on kylla jotain aika uskomatonta:
siskoni lahtivat aamulla klo 7 matkustaakseen ensin junalla 2 tuntia
kouluunsa, opiskelivat 10 h paivan ja tulivat illalla takaisin puolenyon
maissa. 

Mt. Fuji häämöttää taustalla

Koulua riitti myos lauantaina ja ainoa vapaapaiva on sunnuntai. Nain
kurinalaista toimintaa ei kylla helposti muualla tapaa. On talla jatkuvalla
kilpailulla ja ankaralla tyonteolla varjopuolensakin: itsemurhia riittaa.
Nykyaan on suosittua rekisteroitya internetsivulle, jossa joukko
itsemurhakandidaatteja sopii yhteisen paivan ja tavan. Olemme kuulleet monet ikavat uutiset tallaisista tapauksista taalla oleskelumme aikana.

    Illat venyivat kun keskustelin myohaan kotiutuvien siskojeni kanssa.
Heidan iloisuutensa ja intonsa yrittaa puhua kanssani englantia saivat
vasymykseni kaikkoamaan ja vietin taas monta ikimuistoista hetkea perheeni
parissa. Vanhempi siskoistani soitti selloa ja seurasin hanen yliopistonsa
orkesterin harjoituksia ja jalkeenpain menimme ravintolaan syomaan.
Opiskelijat ovat loppujen lopuksia aika samanlaisia kaikissa maissa mita
syomiseen ja juomiseen tulee.

Katukuva Tokiosta

   Viimeinen viikko kiiruhtaa ja on tullut koettua pari maanjaristystakin.
Tuhot toisella puolella Japania olivat jarkyttavat: 25 kuolonuhria. Onneksi
ei sattunut kohdalle. Nyt asun vanhemman pariskunnan luona ja elo on hieman rauhoittumaan pain. 

Vika isäntäperheeni

On kai se ihan hyva nukkuakin valilla. Maanantaina lennamme Belgiaan ja vietamme viikon Antwerpenissa. Japania tulee ikava, mutta on tietenkin mukava paasta kiertaamaan Eurooppaakin. Matkalaukku pullistelee kaikista saamistani lahjoista ja olen itsekin ostellut japanilaista musiikkia muutaman CDn verran. Europe, here we come again!

t: Outi